Kävin eilen omalla vihreän muodin kierroksella. Käytin apunani Green Fashion Tourin karttaa. Green Fashion Toureja on viisi erilaista, joista kolme kuljetaan pyörällä ja kaksi julkisilla. Kierroksella on mukana opas ja liikkeissä pääsee tapaamaan vihreän muodin tekijöitä. Kiertueajat löytänee parhaiten facebook-sivuilta. Tykkään kulkea enemmän omia reittejäni, eikä minulla ole vielä pyörää, joten päätin mennä kävellen ilman oppaita. Reissu sujui hyvin, summittaisesta kartasta huolimatta. Valitsin "Route Neuköllnin", koska sillä reitillä oli toinen harjoituspaikkamahdollisuuteni ja toinen liike, josta olin kuullut aiemmin: "un autre voodoo". Kirjoitan tarkemmin kierroksestani ja paikoista, joissa kävin, kunhan saan selvitettyä tuon flaikkupinkan!
Tosiaan, tiistaina oli myös "round table meeting" työharjoittelupaikan ohjaajien sekä useiden vihreiden suunnittelijoiden kanssa. Jännitin tilannetta aivan valtavasti etukäteen, sillä pelkäsin, että siellä puhutaan vain saksaa ja mietin kuinka minut otetaan vastaan. Jännitykseltäni en ollut osannut syödä, joten olin varmaan vähän aneemista keskusteluseuraa, mutta oli kyllä oikein kiintoisaa! Saksaa puhuttiin hyvin vähän ja siitä mitä saksaksi puhuttiinkin, ymmärsin suurimman osan. Ihmiset olivat oikein lämpimiä ja ystävällisiä ja halailivat toisiaan.
Meille esiteltiin näytepaloja erään tehtaan ylijäämäkankaista, joita tehdas suostuisi myymään, mieluumin kuin viemään kaatopaikalle. Suhtautumiseni tällaisiin asioihin on hyvin ristiriitainen. Myönnetään, en aiemmin tiennyt, etteivät kaikki kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet ole olleet koskaan käytössä, vaan ovat ylijäämää jostain tehtaasta ja menisivät muuten kaatopaikalle. Esimerkiksi turvavöistä valmistetut laukut ja muut eivät ole käytettyjä turvavöitä vaan tehtaan ylijäämää. Jollakin tavalla tämä shokeerasi minut. Eikös se ole jotenkin huijausta? Tietenkin on parempi, että nämä tulevat käyttöön, mutta miksi tehtaat sitten tekevät niin paljon ylimääräistä? Eivätkö vihreät suunnittelijat myös ikäänkuin tue tätä ylituotantoa, koska yhtiöt eivät periaatteessa tee tappiota, ainakaan niin paljon, koska saavat rahaa myös myydessään ylijäämää? Periaatteessa tämähän voi olla vain ovela juoni saada meidät kuluttamaan enemmän, foliohatut esiin ja sillai!
Onhan totta, että on hankalaa arvioida tavaran menekkiä. Mistä tulee milloinkin hitti ja niin edelleen. (niitä turvavöitä en kyllä tajua, onko niitäkin sitten erimerkkisiä vai miten ihmeessä turvavöistä on ylijäämää?!) Aika kaksipiippuinen juttu. Olen yrittänyt saada jotain kantaa tähän asiaan, mutta ainakaan viikon pohdiskelu ei ole tuottanut tulosta. Sen verran osaan sanoa, etten itse ainakaan vielä olisi valmis käyttämään tehtaiden ylijäämiä. Vihreen kalan tuotanto on pientä ja haluan pitääkin sen pienenä, joten saan nauttia siitä että materiaaleilla on tarina. Jos en tiedä kelle farkut ovat kuuluneet, voin työstövaiheessa lukea useita asioita kulumista, rei'istä, taskupussien sisällöstä.. (odotan sitä päivää, että joku lahjoittaa minulle farkut, joiden taskussa on kortsu tai jotain muuta häröä)
Muuten round table meetingissä keskustelimme muotitapahtumista, joita kuluneen kuukauden aikana oli. Berlin Alternative Fashion Week on ainoa, jonka muistan nimeltä. Tapahtumat saivat melko paljon kritiikkiä ihmisiltä, jotka olivat mukana, mutta kaikki jäivät positiivisin mielin odottamaan seuraavaa vuotta.
Kuulimme myös eräästä projektista "vergissmeinnicht", jossa tuunataan kodittomille lahjoitettuja vaatteita, jotka eivät löytäneet ottajaansa. Enimmäkseen puvuntakkeja ja hienoja kauluspaitoja, joita kodittomien ei kannata ottaa etteivät näyttäisi liian rikkailta tai siltä, että tuhlaisivat rahansa vaatteisiin. Takeistä ja paidoista tehdään esimerkiksi kasseja, jotka myydään ja tuotto käytetään kodittomien hyväksi. Ompelun ja myynnin suorittavat vapaaehtoiset. Tuotteet ovat helppotekoisia, joten työpajoihin voi tulla aivan vasta-alkajakin opettelemaan ompelua.
Berliinissä on siis koko ajan kaikkea meneillään ja projekteja suuntaan jos toiseen..
Tosiaan, tiistaina oli myös "round table meeting" työharjoittelupaikan ohjaajien sekä useiden vihreiden suunnittelijoiden kanssa. Jännitin tilannetta aivan valtavasti etukäteen, sillä pelkäsin, että siellä puhutaan vain saksaa ja mietin kuinka minut otetaan vastaan. Jännitykseltäni en ollut osannut syödä, joten olin varmaan vähän aneemista keskusteluseuraa, mutta oli kyllä oikein kiintoisaa! Saksaa puhuttiin hyvin vähän ja siitä mitä saksaksi puhuttiinkin, ymmärsin suurimman osan. Ihmiset olivat oikein lämpimiä ja ystävällisiä ja halailivat toisiaan.
Meille esiteltiin näytepaloja erään tehtaan ylijäämäkankaista, joita tehdas suostuisi myymään, mieluumin kuin viemään kaatopaikalle. Suhtautumiseni tällaisiin asioihin on hyvin ristiriitainen. Myönnetään, en aiemmin tiennyt, etteivät kaikki kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet ole olleet koskaan käytössä, vaan ovat ylijäämää jostain tehtaasta ja menisivät muuten kaatopaikalle. Esimerkiksi turvavöistä valmistetut laukut ja muut eivät ole käytettyjä turvavöitä vaan tehtaan ylijäämää. Jollakin tavalla tämä shokeerasi minut. Eikös se ole jotenkin huijausta? Tietenkin on parempi, että nämä tulevat käyttöön, mutta miksi tehtaat sitten tekevät niin paljon ylimääräistä? Eivätkö vihreät suunnittelijat myös ikäänkuin tue tätä ylituotantoa, koska yhtiöt eivät periaatteessa tee tappiota, ainakaan niin paljon, koska saavat rahaa myös myydessään ylijäämää? Periaatteessa tämähän voi olla vain ovela juoni saada meidät kuluttamaan enemmän, foliohatut esiin ja sillai!
Onhan totta, että on hankalaa arvioida tavaran menekkiä. Mistä tulee milloinkin hitti ja niin edelleen. (niitä turvavöitä en kyllä tajua, onko niitäkin sitten erimerkkisiä vai miten ihmeessä turvavöistä on ylijäämää?!) Aika kaksipiippuinen juttu. Olen yrittänyt saada jotain kantaa tähän asiaan, mutta ainakaan viikon pohdiskelu ei ole tuottanut tulosta. Sen verran osaan sanoa, etten itse ainakaan vielä olisi valmis käyttämään tehtaiden ylijäämiä. Vihreen kalan tuotanto on pientä ja haluan pitääkin sen pienenä, joten saan nauttia siitä että materiaaleilla on tarina. Jos en tiedä kelle farkut ovat kuuluneet, voin työstövaiheessa lukea useita asioita kulumista, rei'istä, taskupussien sisällöstä.. (odotan sitä päivää, että joku lahjoittaa minulle farkut, joiden taskussa on kortsu tai jotain muuta häröä)
Muuten round table meetingissä keskustelimme muotitapahtumista, joita kuluneen kuukauden aikana oli. Berlin Alternative Fashion Week on ainoa, jonka muistan nimeltä. Tapahtumat saivat melko paljon kritiikkiä ihmisiltä, jotka olivat mukana, mutta kaikki jäivät positiivisin mielin odottamaan seuraavaa vuotta.
Kuulimme myös eräästä projektista "vergissmeinnicht", jossa tuunataan kodittomille lahjoitettuja vaatteita, jotka eivät löytäneet ottajaansa. Enimmäkseen puvuntakkeja ja hienoja kauluspaitoja, joita kodittomien ei kannata ottaa etteivät näyttäisi liian rikkailta tai siltä, että tuhlaisivat rahansa vaatteisiin. Takeistä ja paidoista tehdään esimerkiksi kasseja, jotka myydään ja tuotto käytetään kodittomien hyväksi. Ompelun ja myynnin suorittavat vapaaehtoiset. Tuotteet ovat helppotekoisia, joten työpajoihin voi tulla aivan vasta-alkajakin opettelemaan ompelua.
Berliinissä on siis koko ajan kaikkea meneillään ja projekteja suuntaan jos toiseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti