Kielikurssi oli ja meni, nytkö pitäisi olla saksa hallussa? Ei aivan. Paljon on palautunut mieleen, muttei olisi haittaa jatkaa kurssia työn lomassa edes muutaman tunnin päivässä. Päätökseni vaihtaa kurssia oli hyvä, vaikeammalla kurssilla pääsin jopa ajattelemaan, enkä välillä osannut vastata! Joitakuita tuttuja kurssilta tuli, mutta porukka tuntuu olevan joka päivä eri (opettajia myöten), niin hankalaa tutustua paremmin. Sentään meillä on fb:ssä oma ryhmä, jonka kautta saattaa onnistua törmäämään ihmisiin.
Ensimmäinen harjoittelupäivä meni ihan rennosti. Tämä viikko tulee olemaan liikkeen omistajilla hyvin kiireinen ja epäilenkin, ettei vielä päästä kunnolla hommiin. Kaikki ovat tosin olleet hyvin mukavia ja ymmärtäväisiä sekä halunneet keskustella kanssani niitä näitä. Itse olin varsinkin aamupäivän ihan jäässä enkä osannut sopeutua tilanteeseen. Minut kyllä yllätti, ettei paikalla ollut ketään aiemmin tapaamaani ja siksi varmaankin menin tyystin lukkoon. Muutenkin olo on ollut edelleen varsin alavireinen, mutta jaksan uskoa että se paranee kunhan pääsen vauhtiin työharjoittelussa! Ainoastaan neljä tuntia tekemistä päivässä on ihan liian vähän minulle, varsinkin kun ei ole ollut mahdollisuutta ommella.
Muutenkin olen miettinyt, että olen stressannut vähän liikaa ja vaatinut itseltäni vähän mahdottomia. Normaalistikaan en ole kauhean menevä ihminen, en käy koko ajan tapahtumissa tai juokse ympäri kaupunkia (muuten kuin työasioissa). Enimmäkseen ompelen kotona (koska minulla on liikaa töitä) ja kun haluan rentoutua, menen käymään jonkun kaverini luona.
Täällä olen potenut huonoa omatuntoa jos olen viettänyt illan kotona yksin, enkä kierrellyt ja ihmetellyt Berliiniä. Mutta toisaalta, ei se ole minulle normaalia olla aina menossa. Kiireisen kevään ja kesään jälkeen olen kaivannut pysähtymistä. Ehkä voin siis antaa itselleni anteeksi jos välillä on pakko jäädä kotiin katsomaan tv-sarjoja yksin? Kunhan kuitenkin pidän huolta, ettei se veny viikoksi. Vieraassa paikassa on niin helppoa jäädä muutamaan turvalliseen paikkaan ja unohtaa elää.
Olen myös miettinyt, että tarvitsen jotain tekemistä käsilleni. Olen opetellut piirtämään käsiä, jonka olen halunnut tehdä pitkään, mutta tarvitsen myös jotain muuta, vähän aivottomampaa. Löysin edulliset puikot ja yksi työharjoittelupaikan ohjaajista sanoi voivansa tuoda minulle lankaa. Joten aivoton toiminta check.
Ei sitten vissiin muuta kuin leuka maassa kohti uusia pettymyksiä KOHTI ÄÄRETÖNTÄ JA SEN YLI!!!!!
 |
| Opiskellessa pitää käyttää värejä. Miten on voinut unohtaa kaikki ne tuntikausia tankatut epäsäännöllisten verbien taivutukset?! |
Muutenkin olen miettinyt, että olen stressannut vähän liikaa ja vaatinut itseltäni vähän mahdottomia. Normaalistikaan en ole kauhean menevä ihminen, en käy koko ajan tapahtumissa tai juokse ympäri kaupunkia (muuten kuin työasioissa). Enimmäkseen ompelen kotona (koska minulla on liikaa töitä) ja kun haluan rentoutua, menen käymään jonkun kaverini luona.
Täällä olen potenut huonoa omatuntoa jos olen viettänyt illan kotona yksin, enkä kierrellyt ja ihmetellyt Berliiniä. Mutta toisaalta, ei se ole minulle normaalia olla aina menossa. Kiireisen kevään ja kesään jälkeen olen kaivannut pysähtymistä. Ehkä voin siis antaa itselleni anteeksi jos välillä on pakko jäädä kotiin katsomaan tv-sarjoja yksin? Kunhan kuitenkin pidän huolta, ettei se veny viikoksi. Vieraassa paikassa on niin helppoa jäädä muutamaan turvalliseen paikkaan ja unohtaa elää.
Olen myös miettinyt, että tarvitsen jotain tekemistä käsilleni. Olen opetellut piirtämään käsiä, jonka olen halunnut tehdä pitkään, mutta tarvitsen myös jotain muuta, vähän aivottomampaa. Löysin edulliset puikot ja yksi työharjoittelupaikan ohjaajista sanoi voivansa tuoda minulle lankaa. Joten aivoton toiminta check.
 |
| Pelottavat kädet. O.O Kyllä se vielä löytyy. |
(lähettäkää joku mulle Buzz Lightyear)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti