Niin, olen minä sielläkin käynyt. Ensimmäisellä viikolla olin hyvin ailahtelevainen ja alakuloinen, kuten ensimmäiset viikot olin muutenkin. Nyt tuo olo on tuntunut ainakin toistaiseksi tasaantuvan ja elämä alkaa näyttää jopa suhteellisen positiiviselta.
Epäilen, että alakulo työharjoittelupaikalla johtui alkuun siitä, etten osannut lukea toista harjoittelijaa oikein. Hän on muutenkin hyvin hiljainen ja se että hänen englantinsa on epävarmaa ja minun saksani perseestä, ei edesauta tilannetta millään tasolla. Voi myös olla, ettei hän ole ryhmätyöskentelijä tai sitten minä vain olen vaikea. :D
 |
| Sinne päin! |
Alkuun minusta tuntui, ettei minusta ole mihinkään, enkä osaa tehdä mitään liikkeessä. Puhuimme toisen harjoittelijan kanssa asioista ja hän tuntui olettavan, että osaan jo somehommat, koska minulla on blogi. Hän myös hämmentyi kun kerroin, etten osaa juurikaan käyttää edes kuvanmuokkausohjelmia. Aloin miettimään, olenko tyystin väärässä paikassa, kun minulla ei ole mitään liikkeeseen tarvittavia taitoja. Osaan vain ommella, eikä sitä juurikaan tarvita. Mietin, olivatko omistajat lukeneet hakemustani ollenkaan, vai otetaanko tuonne vain kaikki halukkaat töihin. No, kysyin tuota loppuviikosta ja kyllä, hakemukseni oli luettu ja minua oltiin pidetty hyvänä. Hakijoita on muutenkin melko paljon, eikä kaikkia voida ottaa. Pientä itsetunnon kohotusta.
Minua hajotti myös alkuun tekemättömyys todella paljon. Onneksi saimme tehtäväksemme taitella kirjekuoria pienille tuotteille, niin oli jotain mihin purkaa levottomuuttani. Paikoillaan oleminen kun nyt on niin vaikeaa.
 |
| Hienosti sarjassa |
 |
| Söpöt! |
Sometekstien kirjoittaminen on kyllä ihan tuhottoman vaikeaa. Olen aina vihannut sitä. Varsinkin nyt, kun pitäisi olla tosi asiallinen, innostava ja tehdä jutusta mielenkiintoinen. Yleensä joku pomoista vaihtaa koko tekstin ennen jutun julkaisua. Toivottavasti tähän tulee enemmän ohjeistusta jossain kohtaa, vaikkakin on varmaan melko mahdotonta opettaa toiselle kuinka kirjoitetaan. Stressaan jo valmiiksi sitä, että minun täytyy etsiä jotain mielenkiintoisia vihreän muodin artikkeleita joka viikolle. Tämä muotihomma ei niin ole minun juttu.. Yritän opetella silti.
Olimme ensimmäisellä viikolla yhden päivän kahdestaan toisen työharjoittelijan kanssa. Sinä päivänä vaihdoimme toisen näyteikkunan ja stailasimme nuket.
 |
| Näiden henkareiden asettelu oli raastavaa. |
Tämä päivä oli mukava. Järjestelin uuden työharjoittelijan kanssa liikkeen lähes kokonaan uusiksi ja sain jopa kiitosta tästä! Mainitsin viime viikolla, että tahtoisin kuvata muutaman tyylin mallien päällä ja tänään Ariana sanoi, että voisin alkaa valmistella sitä. Minua jännittää, kuinka tässä käy. Toisaalta olen tottunut järjestämään kuvauksia, mutta tällä kertaa en työskentele tuttujen kanssa, enkä itselleni. No, täytyy puhua avoimesti ja suunnitella hyvin, niin ehkä siitä hyvä tulee!
Älysin muuten, että tällainen vaateliikkeessä työskenteleminen pitäisi vissiin olla joka tytön unelma. Laittaa näyteikkunaa, järjestellä liikettä. Olen vain ehkä liian taiteilija näihin hommiin. Pitänee hiljentää sitä taiteilijaa itsessään ja muuttua rautaiseksi markkinoijaksi. Tai sitten ei. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti