Kuvaryöppy vol 1 sekä tavoitemietteitä

Ensimmäinen kunnon kiertelypäivä takana, tavoitteena saada prepaid. No sitähän en saanut, koska paikka josta sellaisen voisi ehkä saada, suljettiin tänään normaalia aiemmin. Lisäksi pettämätön suuntavaistoni on ollut suureksi avuksi koko päivän ajan. Suunnittelin käveleväni Leopoldplatzin U-bahnille, mutta päädyinkin kävelemään suoraan Alexanderplatzille.. No sinne suunnittelinkin meneväni U-bahnilla, ei siinä. Kävellen kyllä näin kaikenlaista kivaa, kuten ratikoita! Minulla on aivan pohjaton rakkaus ratikoihin, ratikkajohtoihin ja sanotaanko niitä nyt raiteiksi ratikoissakin? Varsinkin sateella ratikkaraiteet ja niissä juokseva vesi on niin kaunista.

Kun nyt päädyinkin kävelemään koko matkan, törmäsin myös sisämuurin rippeisiin. Katselin ensin paikkaa etäämmältä, mutta muut turistit saivat houkuteltua minut katsomaan lähemmin mistä on kyse.

Matkan varrella osuin Haus Schwarzenbergiin, joka oli upea! Onneksi uskalsin mennä hämärälle kujalle, josta kuului musiikkia.

Yleensä matkustellessani otan tarkasti selvää kohteesta sekä paikoista, joissa haluan käydä. Nyt ei ole jotenkin riittänyt energiaa moiseen. Sain siskoltani lainaan Berliinin kaupunkioppaan, mutten ole jaksanut perehtyä siihen kummemmin. Ainakin vielä tämä ympäriinsä tallustelu on tuntunut toimivan! Pianhan tässä alkaa muutenkin arki ja siinä on taas omat kuvionsa. Olen antanut itselleni anteeksi etten jaksa "suorittaa" Berliiniä. Yhteystoimiston edustaja kehotti minua kulkemaan ristiin rastiin eri liikennevälineillä, jotta ne tulisivat tutuksi. No, se tänään ei toteutunut, mutta kävellessäni sain rentouduttua ja ajatuksiani muualle tulevasta. 

Ensi viikolla alkava kielikurssi sekä myöhemmin alkava harjoittelu jännittävät tietysti. Kuinka pärjään, osaanko riittävästi, perussettiä. Viime aikoina mielialani on ollut muutenkin alhaalla ja usko itseen tyystin kateissa. Jos minulta kysyttäisiin nyt tavoitteitani harjoittelun ajaksi, ne olisivat:

-pääsen ylös sängystä

-saan joskus sanottua jotain

-syön muutakin kuin kananmunaleipää

Mutta kun järjellä alan ajatella tavoitteitani ja yritän edes jossain määrin uskoa itseeni, tavoitteeni voisivat olla:

-oppia puhumaan saksaa

-saada hyödyllisiä kontakteja tulevaisuuden varalle

-oppia lisää markkinoinnista sekä tuotteiden esillepanosta

Ostin tänään järjettömästi postikortteja. Olen antanut itselleni luvan ostaa ja lähettää niin paljon postikortteja kuin haluan, vaikka rahasta tuleekin olemaan tiukkaa. Edes jotain kivaa pitää saada tehdä! Annoin itselleni luvan ostaa tänään myös maailman mahtavimmat pikkarit, jospa niillä saisi sitä itseluottamusta..

May the force be with you. Jep.

Niin tosiaan, pyörin myös Mall of Berlinissä. Kuljettuani hetken sateessa, totesin kauppakeskuksessa pyörimisen paremmaksi vaihtoehdoksi.

Otin matkan varrelta minua kiinnostavista asioista kuvia, eli enimmäkseen graffiteista, joita ei kyllä tästä kaupungista puutu! Pelkäsin joutuvani etsimällä etsimään niitä, mutta ehei. Ainakin tässä suhteessa tulen nauttimaan olostani.

Kun olis tämän keksiny oman pop-upin kohdalla..

Aber natürlich

Vähän fancympää katuliituilua